Biofore-lehti 2020

Maria Stambler Kuva Mark Gulyas

VALOKEILASSA

11

Mitä historia voi opettaa meille ilmastonmuutoksesta ja mitä voimme tehdä sen hillitsemiseksi? Ilmasto muuttuu koko ajan. Se on luonnollinen prosessi. Ih­ miskunta sinnitteli jotenkuten muutosten kanssa vuosisatojen ajan. Ihmiset sopeutuivat uusiin olosuhteisiinmuuttamalla vil­ jelykäytäntöjään, siirtymällä uusille alueille tai ääritapauksissa hylkäämällä asumiskelvottomaksi muuttuneet alueet, kuten Saharan autiomaan keskiosat 3 000 vuotta sitten tai Grönlan­ nin keskiosat 600 vuotta sitten. Meidän onmyös hyvä tiedostaa muut asiat, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristökriisiin il­ mastonmuutoksen ohella. Näitä ovat esimerkiksi väärien vilje­ lykäytäntöjen aiheuttama maaperän köyhtyminen, metsäkato

ja vääristä laiduntamis- tai kastelutekniikoista johtuva aavikoi­ tuminen. Monien tällaisten ongelmien taustalla on luonnonvarojen liikakäyttö ja ylikulutus. Ihmiskunnan on opittava säilyttämään korkea elintaso ilmankoko ajan lisääntyväämateriankulutusta. Miten onnistumme tässä? Mielestäni oppilaitoksissa pitäisi ensinnäkin opettaa, että il­ mastonmuutos ei ole ainoa maapalloamme uhkaava ilmiö. Mo­ net ihmisten toimet ja tavat eivät vaikuta suoraan ilmastoon. Ne ovat kuitenkin yhtä lailla tuhoisia ympäristön, ekosysteemin terveyden, luonnon monimuotoisuuden ja viime kädessä myös ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Ihmisten toiminta aiheuttaa muun muassa merten saastumista, viljelymaiden eroosiota, metsäkatoa ja ylikalastusta. Toiminnan seurauksia ei juurikaan mietitä. Seuraavien sukupolvien suurimpana haasteena onkin muokata toimintaansa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi ja samalla ylläpitää kohtuullista elintasoa. Suuri osa työtäsi on tarjota seuraavalle sukupolvelle välineitä tähän haasteeseen vastaamiseen. Miten onnistut näin monimutkaisen asian opettamisessa? Opiskelijakuntamme on monimuotoinen, ja siihen kuuluu toi­ mittajia, taloustieteilijöitä, yritysjohtajia ja lakimiehiä sekä fyysikoita, kemistejä ja ympäristötutkijoita. Tällaiselle joukolle luennointi on aina haastavaa, sillä tietyt aiheet saattavat tun­ tua joidenkin mielestä vähäpätöisiltä, kun taas toisille ne ovat ajatuksia herättäviä. Ensisijaisena tehtävänäni on etsiä koko ryhmälle jokin yhteinen nimittäjä ympäristöongelmien tiedos­ tamisessa ja saada kokeneemmat opiskelijat mukaan keskus­ teluihin, joissa he voivat osoittaa tietämyksensä ja jakaa sitä muulle ryhmälle. Sisällön suhteen minun täytyy tuoda esille vakiintuneita, tunnettuja faktoja ja toisaalta yrittää seurata viimeaikaista ke­ hitystä. Suosikkiaiheeni on ehkä ihmiset ja biosfääri. Sen vuoksi lähdin tälle tielle. Biosfääristä puheen ollen, miten voimme puuttua biodiversiteetin hupenemiseen? Ongelmaa ei voida ratkaista muutoin kuin laajentamalla luon­ nonsuojelualueiden, kansallispuistojen ja muiden suojeltujen alueiden verkostoa. Muutkin toimet, kuten siemenpankkien perustaminen tai uhanalaisten lajien kannan kasvattaminen eläintarhoissa, ovat toki tärkeitä. Ne eivät kuitenkaan täysin korvaa aidosti toimivia luonnon ekosysteemejä ja niiden eliös­ töä. Keskeinen asia planeettamme biodiversiteetin säilymisen kannalta on edelleen se, pystyykö sivilisaatiomme suojelemaan näitä alueita ja turvaamaan niiden tulevaisuuden. Tämä ei ole helppo tehtävä, sillä esimerkiksi öljy- ja kaivosyhtiöiden ruo­ kahalu kasvaa koko ajan, kun ne haluavat päästä käsiksi uusiin esiintymiin syrjäisillä alueilla, kuten arktisella alueella. Suuri osa näistä toimista tehdään, jotta maailman energiantarve saadaan täytettyä. Pitäisikö meidän keskittyä parantamaan energiatehokkuutta? Energiatehokkuusonmerkittävätekijä,jokasisältäämoniaasioi­ ta energiansäästölampuista rakennusten eristyksen parantami­ seen ja teollisuuden teknologioiden tehostamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että energiatehokkuudella on hintansa – se edellyttäämerkittäviä investointeja. Keskeistä onhallitustenpit­ käaikainen sitoutuminen asiaan. Niiden on luotava energiate­ hokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa suosivat olosuhteet.

ESITTELYSSÄ RUBEN MNATSAKANIAN Ruben Mnatsakanian on kotoisin Moskovasta. Hän on opettanut Central European University -yliopiston ympäristötieteiden tiedekunnassa yli 25 vuotta. Mnatsakanian on Keski- ja

Itä-Euroopan sekä Keski-Aasian alueellisten ympäristöongelmien asiantuntija.