Biofore-lehti 2022

Asa Butcher Kuvat Teemu Leinonen, LUT

VALOKE I LASSA

11

Millainen kokemuksesi suomalaisen yliopiston professorina on tähän mennessä ollut? Etäluentojen pitäminen Kaliforniasta käsin on ollut haastavaa, mut ta rakennamme telepresence-robottia, joka on tehty lähes kokonaan vanerista. Halusimme rakentaa robotin, jotta minulla olisi jonkin- lainen fyysinenolomuotopaikanpäällä. Siinäon litteäänpakettiinsopi va muotoilu, kuten IKEA-kalusteilla, ja jopa jotkut holkit, laakerit ja johtoruuvit ovat puusta. Teemme ne poraamalla reiän ja kyllästämällä ne öljyllä tai rasvalla (lue lisää sivulta 54). Vierailen Suomessa kerran vuodessa ja viivyn viikon tai kaksi, mut ta tuntuu kuin olisin joku iso kiho, joka vain saapuu paikalle, puhuu ja katoaa. Tämä ei edistä opiskelijoiden uskallusta haastaa ideoitani – johon siis kannustan heitä. Haluan antaa opiskelijoille tasapainoisen koulutuksen, jossa he oppivat jotakin luokassa ja voivat sitten kokeilla sitä käytännössä. Paras tapa sisäistää oppimansa on saada siihen jokin fyysinen yhteys. Kuinka tärkeää on ollut opettaa kestävää suunnittelua LUT:n opiskelijoille? Se on Jamie Hyneman Centerin painopiste ja myös LUT:n tapa suhtautua asioihin.. Suomessa tajusin, että puu on laajasti käytettävissä oleva luonnonvara ja että se on osaltaan muokannut suomalaista kulttuuria. Olenkeskustellut UPM:nkanssa siitä, miten tärkeää on saada toimitusketjuun kestäviä tuotteita. On hyvä kehittää uusia keksintöjä tai lähestymistapoja, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, ellei niitä saada kuluttajien käsiin ja markkinoille. Yksinkertainen tosiasia on, että jonkun pitäämaksaa uuden idean toteuttamisesta. Oletko aina pitänyt kestävää kehitystä tärkeänä tutkimustesi kannalta? Kasvoin omenatarhalla Amerikan keskilännessä ja näin, millainen vai kutus sillä oli ympäristöön.Maillamme oli useita pieniä järviä, jotka oli- vat kristallinkirkkaita ja täynnä kaloja, mutta kun isäni alkoi soveltaa nykyaikaisiamaatalouden käytäntöjä hedelmätarhan hoidossa, järvistä tuli sameita ja kalat hävisivät. Siitä lähtien olen tehnyt kaiken voitavani minimoidakseni ympäristöjalanjälkeni. Eri materiaalien kestävällä suunnittelulla voi olla merkittävä vaiku tus. Olemme tietoisia ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista, mutta silti viivyttelemme, emmekä tee tarpeeksi. Haluaisin, että kes täviin rakenteisiin ja resurssiemme vastuulliseen käyttöön panostet taisiinmahdollisimman paljon ennen kuin on liianmyöhäistä. Mitkä materiaalit eivät ole mielestäsi vielä saavuttaneet täyttä potentiaaliaan? Tekniset puutuotteet ovat kiehtoneet minua pitkään. Liimapuu ja va- neri ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa, mutta uskon, että niitä voidaan kehittää edelleen. LUT:ssa olemme testanneet ristikkopalkkien kaltaisia vahvoja rakenteita. Jos onnistumme hyödyntämään ristikkomaista rakennetta, puurakenteesta voi tehdä erittäinkevyen. Olemme opiskelijoidenkanssa

tehneet vanerista palkin, joka on tavallisen liimapuupalkin kokoinen mutta vain kymmenesosan sen painosta. Nähdäksemme eron suoritusky- vyssä käytämme yhtä LUT:n kuormituskennotesteriä, jolla murramme liimapuun ja rakentamamme ristikkorakenteen. Olemme tyytyväisiä, jos se kestää puolet vertailukohteen kuormituksesta. Tarvittavan mas san minimoiminen

“Tajusin, että puu on laajasti käytettävissä oleva luonnonvara ja että se on osaltaan muokannut suomalaista kulttuuria.”

johtaa siihen, ettäkaikki muuttuu kevyemmäksi ja vahvemmaksi. Mitkä muut inno vaatiot ovat kiinnit täneet huomiosi? Olen nähnyt, kuinka puuta käytetään vaah don valmistuksessa, jotta ei tarvitsisi käyt tää polyuretaania tai vaahtomuovia. Uskoak seni sitä valmistetaan jauhamallataipolarisoi- malla puiden selluloosa ja ilmaamalla siitä vete läämassaa. Ligniini ja muut puupohjaiset kemial- liset komponentit muo- dostavat liimapinnan, joka pitää kaikki hie- noksi jauhetut hiuk- kaset yhdessä. Se toi mii hyvin eristeenä, eikä sen valmistuk-

sessa tarvita öljyä. Kun tämä luonnollisesti hajoava materiaa li päätyy kaatopaikoille, se ei vahingoita ympäristöä. Puun muokkausmahdollisuudet ovat rajattomat, mutta suurin huoleni on se, että jos metsiä ja korjuita ei hoideta kestävästi, se voi kostautua nopeasti. Mikä on mielestäsi innovoinnin ydin? Loppujen lopuksi kyse on uteliaisuudesta. Nuoret ovat luonnostaan uteliaita. He kokeilevat asioita ja esittävät kysymyksiä. Innovaatioita ei synny, jos koulutusjärjestelmä on halukas ainoastaan siirtämään tietoa eikä kannusta esittämään kysymyksiä. Törmäsimme tähän Myytinmur tajia kuvatessamme. Leikkisyys ja asioiden tuhoaminen loivat kumouksellisen elemen tin, joka sai ihmiset kiinnostumaan ohjelmasta enemmän. Olimme kuin lapsia, jotka tutkivat, miten maailma toimii. On hämmästyttävää, mitä kaikkea voi saada aikaan, kun tekee suunnitelman ja toimii sen mukaisesti.