Biofore-lehti 2022

Payal Bhattar Kuva Getty Images

FEATURE

37

nen puupohjaisiin ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bio- pohjaisilla polttoaineilla vaikuttaa fossiilisiin hiilidioksidipäästöihin. Valoa tunnelin päässä Huhtikuussa 2022 tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että puu tuotteiden ja bioenergian korvaamisen vaikutukset sekä hiilivaras toihin liittyvät vaikutukset onmahdollista arvioida karkeasti tuote- ja yritystasolla. Metsät ja metsistä saatavat tuotteet auttavat hillitsemään ilmas tonmuutosta sitomalla hiiltä metsiin ja varastoimalla osan hiilestä hakkuun tuloksena syntyviin puutuotteisin. Myös fossiilipohjaisia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan korvata vaihtoehtoisilla mate riaaleilla ja energiamuodoilla. Tutkimus osoittaa, että puupohjaisten tuotteiden toimivuus hiilivarastoina ja niiden korvausvaikutukset liittyvät olennaisesti metsistä korjattuun puuhun. Lisäksi se kertoo, miksi meidän on johdonmukaisesti otettava huomioon fossiilisten hiilidioksidi- päästöjen muutokset, kun arvioimme puun käytön ilmastovaikutuksia, metsien hiilivarastoja sekä hakkuiden tuloksena syntyvien puutuot teiden, kuten huonekalujen, vanerin ja paperin kaltaisten tuotteiden hiilivarastoja. Mikä tärkeintä, tutkimus tarjoaa käytännön ohjeita siihen, mi- ten yritys voi vuositasolla laskea kasvihuonekaasupäästöjensä tasoa ottamalla huomioon puutuotteiden tilapäiset hiilivarastot, puun kierrätyskäytön vaikutukset ja fossiilisten tuotteiden korvaamisen. ”On vaikea todeta yksiselitteisesti, että yhtä tiettyä lukua pitäi si käyttää tietyn tuotteen kohdalla. On paljon käytännöllisempää määrittää eri tuoteryhmille tyypilliset arvoalueet ja keskimääräiset arvot”, Soimakallio selittää. Soimakallion mukaan on tärkeää ymmärtää olennainen eli se, mikä tekee tuotteesta hyvän tai huonon. ”Pystymme määrittele mään tärkeät ja vähiten tärkeät tekijät sekä ymmärtämään, mitä tulisi parantaa kokonaistilanteenmuuttamiseksi.” Valtava harppaus Ilmastotutkimus täydentää UPM:n tieteeseen perustuvia toimia kestävien käytäntöjen edistämiseksi yrityksen koko arvoketjus sa. Esimerkkinä mainittakoon Ilmatieteen laitoksen ja Luonnon varakeskuksen kanssa tehdyt ilmastovaikutuksiin keskittyvät yhteistyöhankkeet sekä Uruguayssa tehtävä tutkimus maaperän hiilipitoisuudenmittaamismenetelmistä. ”Vuosien varrella olemme tehneet yhteistyötä sellaisten kump panien kanssa, jotka ovat luotettavia ja toimivat läpinäkyvästi”, Lundgren toteaa. ”Tämä ja muut aiemmat tutkimukset laajentavat tietopohjaamme ja edistävät yhtiön ilmastotoimien kehittämistä.” ”Kun yhteiskunta pyrkii kohti nollanettotasoa, haluamme tukeu- tua ratkaisevassa asemassa olevaan tieteeseen. Se tarjoaa meille faktoja uskottavan toiminnan tueksi. Tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen on rajoitettava 1,5 asteeseen, ja meidän on yrityk senä kuunneltava heidän varoituksiaan. Toki tilanne voi muuttua myöhemmin paremmaksi, ja me mukaudumme sen mukaisesti. Mutta jos me emme kehitä jotain uutta, kuka sen sitten tekee?” Lundgren kysyy.

K aksi vuotta sitten UPM tilasi ainutkertaisen ilmastotut kimuksen, jossa selvitettiin puupohjaisten tuotteiden hiili varastovaikutuksia sekä sitä,miten fossiilistenraaka-ainei den korvaaminen puupohjaisilla tuotteilla vähentää hiilidioksidipäästöjä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja sak salaisen energia- ja ympäristötutkimusinstituutin (IFEU) tekemä tutkimus liittyy kiinteästi yhtiön YK:n 1,5 asteen ilmastotavoite- sitoumukseen. ”Tutkimusraportti on osa määrittelyä UPM:n kokonaisvaiku tuksista ilmastoon”, UPM:n vastuullisuusjohtaja Sami Lundgren toteaa. ”Tiedämme, että kestävällä metsänhoidolla on positiivinen, mitattavissa oleva vaikutus ilmastoon. Tiedämme senkin, että vähentämällä tehtaidemme päästöjä voimme vaikuttaa ilmastoon myönteisesti. Meillä ei kuitenkaan ole kokonaiskäsitystä siitä, mi- ten suuri ilmastovaikutus fossiilisiin raaka-aineisiin pohjautuvien tuotteiden korvaamisella on eikä siitä, mikä näiden kolmen tekijän yhteisvaikutus on.” Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut – eikä ole vieläkään. Kuuden kuukauden tutkimus venyi lopulta kahden vuo den mittaiseksi, koska tutkijoiden oli ensin löydettävä yhteys met sien hiilitasapainon ja hakkuiden tuloksena syntyneiden puutuot Tutkimus kattoi suurimman osanUPM:n puupohjaisista tuotteista. Tuotteiden erilaiset elinkaaret tuottivat eri skenaarioita, joilla taas oli merkittävä vaikutus tutkimustuloksiin. Tämän takia tutkijoiden oli vaikea rajata tutkimustuloksia tai päätyä uskottaviin ja varmoi hin johtopäätöksiin. Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio muistelee tehtävän valtavaa mittakaavaa. ”Emme voi tietää tuotteiden elinkaarta tai käyttötarkoituksia emmekä sitä, mitä niille tapahtuu käyttöiän lopussa – eli vapautuuko niistä hiiltä ilmakehään vai ei. Emme myöskään tiedä, mitä tuotteita puupohjaiset tuotteet todel lisuudessa korvaavat markkinoilla”, hän kertoo. ”Vaikka tietäisimme vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin, meidän olisi yhä tehtävä olettamuksia hakkuiden tuloksena syntyvien puutuotteiden ja niillä korvattavien tuotteiden hiilitasapainosta. Sitä on vaikeamääritellä.” Kun perusolettamukset oli määritelty, tutkijat vertailivat kahta eri järjestelmää: tutkimuksenkohteenaolevaapuunkäyttöä ja viite- järjestelmää, jossa puuta ei käytetty lainkaan. Tutkimus rajat- tiin arvioimaan puusta valmistettujen tuotteiden hiilivarastojen muutoksia ja sitä, miten ei-puupohjaisten tuotteiden vaihtami teiden hiilitasapainon välillä. Rajattomia mahdollisuuksia