UPM-Biofore-Lehti-1-2019

REIJO PENTTILÄ Luonnonvarakeskuksesta on tehnyt kääpätutkimusta yli 30 vuoden ajan.

V iime syksynä moni metsäneläin, ehkä joku marjastaja- kin, saattoi nähdä Etelä-Suomen tai Kainuun metsiköissä tutkijoita kumartu- neena paperipus- sit käsissään kääpäesiintymien äärelle. Tutkijat keräsivät näytteitä harvinai- sista ja uhanalaisista kääpälajeista. Heidän joukossaan oli ajoittain myös Luonnonvarakeskuksen tutkija Reijo Penttilä , joka johtaa kääpien siirtois- tutushanketta ja on tehnyt kääpätutki- musta yli 30 vuoden ajan. ”Euroopasta tunnetaan yli 400 kää- pälajia ja meiltä Suomesta noin 250, joista uhanalaisia tai silmälläpidettä- viä on 41 prosenttia, prosentuaalisesti enemmän kuin millään muulla eliölaji- ryhmällä. Tämän takia kääpiä siirtois- tutetaan lahopuille Etelä-Suomen met- sissä, missä nämä lajit ovat kaikkein uhanalaisimpia. Siirtoistutushanketta vetävät Luonnonvarakeskus (Luke) ja Helsingin yliopisto. Yhteistyö­ kumppaneina ovat UPM, Metsähallitus ja Helsingin kaupunki”, Reijo Penttilä sanoo. Helsingin yliopiston ja Luken tut- kijat tekivät siirtoistutuksista esitutki- musta seitsemän lajin avulla lähes kym- menen vuoden ajan ja tulokset olivat niin lupaavia, että viime vuonna aloitet- tiin uusi, laajempi tutkimushanke kää-

pälajien turvaamiseksi. Käävät ovat uhanalaisia erityisesti länsimaissa, mutta siirtoistutusten merkitystä kää- pälajien suojelussa ei ole muualla aikaisemmin tutkittu. Seurataan kymmenen vuotta Viime syksynä aloitettu kääpien siir- toistutushanke on laajuudessaan ainutlaatuinen ja uraa-

niin uhanalaisia, että niiden kantojen palauttaminen näyttää olevan mah- dollista vain siirtoistutusten avulla. ”Käävät ovat tietysti vain yksi eliö- ryhmä eikä yhdellä eliöryhmällä tur- vata maailman monimuotoisuutta. Käävät ovat kuitenkin tärkeä eliö- ryhmä, sillä niitä käytetään metsien monimuotoisuuden indikaattoreina.

Lahotustoiminnallaan ne luovat edellytykset monien muiden eliö- lajien esiintymiselle”, kertoo Penttilä. ”Biodiversiteetin nimissä on tärkeää auttaa eri eliölajeja paitsi niiden itseisar- von tähden, myös laa- jemman kuvion takia, sillä lajeilla on keske-

uurtava koko maail- massa. Etelä-Suomen ja Kainuun metsistä kerättiin neljän kuu- kauden aikana 23 uha- nalaisen kääpälajin itiöemiä, esimerkiksi raidantuoksukääpää, pursukääpää ja kelta- kerroskääpää. Ensi elo- ja syys-

Lajeilla on keskenään vuorovaikutuksia, ja moniakaan niistä ei tunneta vielä kovin hyvin.

kuussa rihmastoja istutetaan puu- tappien avulla puihin 10–20 eri met- säalueelle, jotka valitaan UPM:n, Metsähallituksen ja Helsingin kaupun- gin kanssa yhteistyössä. Uhanalaisia lajeja istutetaan luontaisesti kaatu- neille lahopuille sekä joillain alueilla myös kaadetuille maapuille. Siirtoistutuksen tavoitteena on, että istutetut lajit alkavat tuottaa itiöemiä, joista vapautuvien itiöiden avulla lajit pystyvät luontaisesti leviämään lähi- alueella oleviin, lajeille sopiviin laho- puihin. Penttilän mukaan muutamat lajit ovat tällä hetkellä Etelä-Suomessa

nään vuorovaikutuksia, ja moniakaan niistä ei tunneta vielä kovin hyvin.”

Maan tasalta lahopuun kyljestä pitäjän korkeimpaan petäjään Ornitologi Juhani Koivu on tarkas­ tellut monimuotoisuutta toisesta näkövinkkelistä, lintuperspektii- vistä, pikkupojasta lähtien. Hän on kansainvälisestikin merkittävän Sääksisäätiön perustajia. Säätiö tukee taloudellisesti ja asiantuntemuksel- lisesti sääksien tutkimus- ja suoje- lutyötä sekä elintärkeää harrastus­ toimintaa, joka sisältää muun muassa

>>

1/2019 |  53