UPM-Biofore-Magazine-1-2016-FI

Sellutehdas tuottaa investoinnin myötä entistä laadukkaampaa sellua, kertoo tehtaanjohtaja Markku Laaksonen.

Markku Laaksonen

taarin suuruinen integraatti on kuin kaupunki kaupungissa. Siinä kulkee nimettyjä teitä, muunmuassa Kuitulinja, Haketie ja Arkkitie. Alueen siisteys on silmiinpistävää. Savupiipuista kohoaa valkoisia hajut- tomia vesihöyrypatsaita siniselle taivaalle. Täällä Kymijoen varrella isojen havumetsien siimeksessä puu muuttuu selluksi ja sellu paperiksi. Me teemme kierroksen sellutehtaalla, koska siellä on juuri saatettu päätök- seen iso investointiohjelma. Uutta ovat kuorimon laajennus, havukui- tulinjanmodernisointi sekä sellun kuivauskone. Otetaan selvää, mitä parannuksia noin 160miljoonan piris- tysruiske on sellunkeittoon tuonut. Sellun kysyntä kasvaa Aloitamme kierroksen tehtaanjoh- tajan pakeilla. Markku Laaksonen myhäilee tyytyväisenä, sillä inves- toinnin hyödyt puhuvat puolestaan: 1. Sellun vuosituotanto kasvaa 530 000 tonnista 700 000 tonniin. 2. Sellun jauhautuvuus paranee ja sitä myötä sellun laatu. 3. Tehtaasta tulee entistä energiatehokkaampi. 4. Ja mikä parasta: sellun tuotantoa ei tarvitse enää jarrutella, sillä uusi kuivaus- kone pystyy kuivaamaan sellumassaa huomattavasti enemmän kuin vanha. Paneudutaan näihin yksityiskoh- tiin kuitenkin vasta myöhemmin,

paikan päällä. Meitä kiinnostaa, miten investointityöt sujuivat keskellä vilkasta, täydessä toiminnassa olevaa tehdasaluetta. Etenivätkö käynnis- tykset aikataulussa? Syntyikö kalliita viivästyksiä? – Kuivauskone kytkettiin toimin- taan elokuussa kuukausi etuajassa, joten paaleja päästiin tekemään suunniteltua aiemmin. Investointi alkoi tuottaa rahaa heti, kun tuli enemmän tuotantoa. Nyt olemme ajaneet sellua uudella tuotantotasolla jo pari kuukautta, ja hyvältä näyttää, Laaksonen kertoo. Tavoitteisiin päästiin, vaikka työmaa olikin oikea Baabelin torni. Projektissa urakoi monia eri kansal- lisuuksia, parhaimmillaan yli 1 000 miestä omien työntekijöiden lisäksi. Kommunikaation oli toimittava muutenkin kuin vain käsimerkein. Sattuiko esimerkiksi onnettomuuksia? – Yksi sairauspoissaoloa vaatinut tapa- turma sattui ulkopuoliselle urakoit- sijalle. Työsuojelukoulutus oli meillä iso prosessi, annoimme sitä joka päivä monella kielellä jokaiselle. Ajat ovat totisesti muuttuneet niistä päivistä, kun Laaksonen, 61, itse astui ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 1973 ensimmäisen kerran tehtaan- portista sisään. Hänet passitettiin alkajaisiksi aukaisemaan silloisen sulfiittitehtaan ”pyörrepuhdistuslai- toksen rejektipäitä”. Kukaan ei tosin

hoksannut kertoa, mitä ne ovat ja tarvitaanko työssä turvavarusteita. Nyt ketään, ylimmäistä pomoakaan, ei päästetä tehtaalle ilman turva- kenkiä, huomioliiviä, kypärää ja suojalaseja. Investoinnit valmistuivat siis ajoissa ja suunnitellusti. Nyt valkaistua havu- ja koivusellua syntyy runsaammin kuin ennen, ja hyvä niin, sillä sellua kysytään hanakasti maailmanmarkkinoilla. Sitä käyte- tään yhä enemmän pehmopapereissa sekä pakkauksissa, joidenmäärä kasvaa verkkokaupan kasvunmyötä. Sitä tarvitaan paikkaamaan keräys- paperin vajetta. Sellulla on tilausta esimerkiksi Kiinan kasvavan keski- luokan tarpeisiin, kotitalous- ja hygie- niatuotteidenmutta myös paino- ja kopiopaperilaatujen valmistukseen. Itse asiassa sellu on tulevaisuuden high techia, joka taipuu raaka-ai- neeksi hyvinkinmielikuvituksellisiin tuotteisiin: jäätelöön, ketsuppiin ja paakkuuntumisenestoaineisiin. Se voi korvata puuvillan vaatteiden valmis- tuksessa ja muovin pakkauksissa. Ei ihme, että tehtaanjohtaja suhtautuu luottavaisinmielin sellun tulevaisuudennäkymiin. Into on tarttunut sellumiehiinkin. Sellussa on taas imua. Millaista? Kysytään sitä sellu- tehtaan vuoromestarilta Mikko Pajarilta ja aamuvuorossa olevilta

>>

1/2016  | 47