UPM-Biofore-Magazine-1-2016-FI

Mika Hohti, Aki Korpela

Osastomestari Mika Hohti tutkii klooridioksidin kulutusta. Taustalla valkaisija Aki Korpela.

valkaisimon leivinuunia muistuttavista pesureista. Sain koivulinjalta käteeni kaksi lämmintä, hajutonta, vettä tihkuvaa näytettä. Toinen oli ruskeaa eli valkaisematonta, toinen valkoista eli valkaistua massaa. Mutta eipä mennä asioiden edelle. Kuitulinjanmodernisointi oli vasta toinen investointikohde. Kolmas liittyi energiatehokkuuteen. Sen vaikutukset meille tiivistää käyttöpäällikkö Matti Tikka kemikaalien talteenottolaitok- sesta. – Energian hyödynnettävyys paranee. Lämmön ja sähkön tuotanto lisääntyy. Tehtaan energiaomavarai- suus kasvaa yli 85 prosenttiin, Tikka kertoo. Lämpöä syntyy enemmän, koska soodakattilassa poltetaan enemmän mustalipeää. Yli jäävä lämpö myydään kaukolämpöverkkoon. Se ja uusiutu- viin raaka-aineisiin perustuva ”vihreä sähkö” tukee hyvin koko konsernin kestävään kehitykseen perustuvaa liiketoimintaa. Lopuksi on jäljellä enää yksi etappi, kuivauskone. Teemme jälleen pienen happihyppelyn kuulaassa ulkoilmassa, sillä investoinnin kallein kohde sijaitsee paperitehtaan puolella, vuosia sitten puretun paperikone 7:n paikalla. Tehokas kuivauskone Tällä kertaa saavumme valvomoon, jossa on ihmisiä kuin Vilkkilässä kissoja. Monitoreista seuraamme, miten selluarkit etenevät pakkaus- linjalla robottien kynsiin. Vientiin

menevät paalit saavat ympäril- leen siistin kääreen ja rautalangan. Kääreettä pinotut paalit suuntaavat kotimaan reiteille. Uudelle kuivauskoneelle oli kuulemma selvä tilaus, sillä vanha oli päässyt tuhtiin keski-ikään, yli 50-vuotiaaksi. Sitä puretaan parhail- laan. – Nyt sellupuoli voi ajaa täyttä kapasiteettia, vaikka paperitehdas seisoisikin. Ennen jouduttiin hidas- tamaan, mutta nyt voimme tasoittaa kulutusta, selvittää käyttöinsinööri Jukka Flinkman . Muitakin hyötyjä löytyy: selluraina pystytään jäähdyttämään nykyisellä koneella tehokkaasti, minkä ansiosta sellussa ei esiinny niin sanottua jälki- kellastumista, joka laskee vaaleutta. Paalien ulkonäkökin on parantunut paljon, ja silläkin on iso merkitys asiakkaille. Pikkuhiljaa kierroksemme lähenee loppuaan. Siirrymme valvomosta varastoon, josta sellu lähtee maail- malle loppuasiakkaiden jalostetta- vaksi. Hohtavanvalkoiset sellupaalit odottavat noutoa, trukit suihkivat edestakaisin, eri maiden rekiste- rikilvin varustetut rekat täyttyvät kuormasta. Vaunulastaus on juuri päättynyt. Valtaosa sellusta lähtee asiakkaille rautateitse. Vedenpinta jäteveden puhdis- tamon altaassa höyryää. Syyspäivä taittuu. Tuotannossa aamuvuoro on vaihtunut iltavuoroon. Sellu kiehuu, paperikoneet soivat. Valtakunnassa… ei, vaan integraatissa kaikki hyvin.

Matti Tikka

Energian hyödynnettävyys paranee. Lämmön ja sähkön tuotanto lisääntyy, kertoo käyttöpäällikkö Matti Tikka kemikaalien talteenottolaitokselta.

muassa klooridioksidin kulutuksesta. Se kiinnostaa osastomestari Mika Hohtia . Kulutus on kuulemma vähen- tynyt, mikä kuulostaa hyvältä uuti- selta. Hohti luettelee parannuksia, joita havukuitulinjanmodernisointi on tuonut. – Ollaan päästy ruskean massan pesurissa eroon vanhasta atmösfäärisestä diffusööristä ja korvattu se DD-pesurilla. Massan pesutulos, ajettavuus ja kapasiteetti paranevat. Uutta onmyös oksien erottelu ja esilajittelu, mikä vähentää rejektin, epäpuhtauksien, määrää. Saanto paranee. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että vähemmästä puumäärästä saadaan enemmän laadukasta massaa. Valkaisija Aki Korpela esittää sellunkeiton salat vieläkin kansanta- juisemmin: – Tehdään ohrapuurosta riisipuuroa, hänmurjaisee. Siinähän sellun valmistuksessa periaatteessa on kyse: poistetaanmassasta ruskea väri, ligniini. Lopputulos on valkoinen höttö, jota kaavimme myöhemmin

1/2016  | 49