UPM_Biofore-Magazine_1-2017_FI

V erlan hämärässä tehdassalissa aika tuntuu pysähtyneen. Äänettöminä seisovat vanhat koneet näyttävät vain odottavan, että ne käynnistettäisiin pian uudelleen. ”Samankaltaisia pahvitehtaita ja puuhiomoja toimi kaikissa muissakin pohjoisen havumetsävyöhykkeenmaissa. Pieni tehdas säilyi alkuperäisessä asussa, sillä Verlankosken tuottama vesivoima ei olisi riittänyt tuotannon kasvattamiseen ja merkittäviin laajennuksiin”, kertoo museonjohtaja Ville Majuri . Ensimmäinen puuhiomo perustettiin Verlankosken rannalle jo vuonna 1872, mutta hirsirunkoinen rakennus paloi muutama vuosi käynnistyksen jälkeen. Tuhoutuneen rakennuksen paikalle valmistui uusi hirsinen puuhiomo ja sen yhteyteenmyös pahvitehdas 1882. Kuivaamorakennuksen tuhouduttua tulipalossa arkkitehti Eduard Dippell suunnitteli tiiliset tehdasrakennukset 1893. Vierailu tehdasmuseona toimivaan Verlan puuhiomoon ja pahvitehtaaseen on kuin aikamatka 1800-luvun lopun tehdasmiljööseen. Maailmanperintökohteessa käy myös selville, kuinka kierrätys on alusta lähtien ollut osa suomalaista metsäteollisuutta.

>>

1/2017  | 39