UPM_Biofore-Magazine_1-2017_FI

Ville Majuri

Verlan maisemaa hallitsee arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema isännöitsijän asuinrakennus, patruunan pytinki.

Verlan tehdas on pieni linkki pitkässä ketjussa, jonka ansiosta Kymenlaaksosta kasvoi aikoinaanmerkittävä puunjalostus­ maakunta ja Suomesta metsäteollisuuden edelläkävijä. ”Vastaavanlaisista pienistä hiomoista ja pahvitehtaista saivat alkunsa monet muut suuriksi kasvaneet metsäteollisuusjätit”, Majuri lisää. Kymin Osakeyhtiön omistukseen tehdas päätyi vuonna 1922. Viimeinen pahviarkki tehtaalla valmistui kesällä 1964, ja pian tämän jälkeen tehdas avattiin yleisölle museona. Ainutlaatuisella tavalla säilyneen tehtaan, ympäröivän kylän ja työväen­ asutuksen ansiosta UNESCO valitsi Verlan puuhiomon ja pahvitehtaanmaailman­ perintökohteeksi vuonna 1996. Nykyäänmuseo ja maailman­ perintökohde ovat pääosin UPM:n omistamia ja ylläpitämiä. Käsipahvia maailmalle Tehdassalin ytimessä on kahdeksan kokoojakonetta, jotka valmistivat 70 cm x 100 cm kokoisia puupahviarkkeja. Ohuimmat pahvit menivät pakkaus­ teollisuuden tarpeisiin, kun taas paksuim­ mista pahveista valmistettiin esimerkiksi kirjankansia ja kuvataulujen taustoja.

Koneet kävivät ympäri vuorokauden. ”Tehtaan kiireisimmät vaiheet sijoittuvat toisenmaailmansodan aikaisiin sota­ vuosiin, kun pahvia tarvittiin ammus­ laatikoihin. Myös sodan jälkeiset jälleen­ rakennuksen vuodet olivat vauhdikasta aikaa”, kertoo tehdaskierroksista vastaava opas Jussi Lemminkäinen . Verlan pahvia kutsuttiin käsipahviksi, sillä arkit kulkivat työntekijöiden käsien kautta eri työvaiheissa useaan kertaan. Tehtaalla valmistui noin 2 000 tonnia pahvia ja saman verranmyyntiinmenevää puuhioketta vuodessa. Verla tunnettiinmaailmalla tuotteen korkeasta laadusta, parhaimmillaan pahvia myytiin yli 30maahan. Materiaalit kiertoon Kierrättäminen ja raaka-aineiden tehokas käyttö on ollut olennainen osa metsäteolli­ suutta alusta alkaen.

Jussi Lemminkäinen

40 | BIOFORE