UPM-Biofore-Lehti-2-2019

L entoliikenteen kasvua eivät ole estäneet hurrikaanit, eivät finanssikriisit, eivät terrorismi, ei mikään. Kun kymmenen vuotta sitten lentäen matkusti vuosittain 2,5 miljardia ihmistä, tänä vuonna luku on 4,5 miljardia. Siltikin vasta viidesosa maapallon asukkaista on lentänyt, joten kansainväli­ nen ilmakuljetusliitto IATA ennustaa matkustaja­ määrän tuplaantuvan vuoteen 2037 mennessä. Tänäkin vuonna sata miljoonaa aasialaista lentää ensimmäisen kerran eläessään. Taivaiden ruuhkautuminen on kasvattanut myös päästöjä. Vuodessa lennettävät 40 miljoonaa lentoa – keskimäärin yli 100 000 lentoa päivässä – päästävät 900 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Jos ilmailu olisi valtio, se olisi kuudenneksi suurin päästäjä Japanin ja Saksan välissä. Tämän vuoden tammi–kesäkuun tietojen mukaan päästöt ovat kasvaneet taas lähes 3,5 prosenttia. Jos ennusteet toteutuvat, ilmailu yksin saattaa käyttää puolet ilmastonmuutospaneelin IPCC:n määrittelemästä hiilibudjetista, jolla keskilämpö­ tilan nousu saataisiin rajoitettua 1,5 asteeseen. Pahimmillaan ilmailupäästöt voivat yli kolminkertaistua vuosisadan puoliväliin mennessä.

vievät polttoainetta neljänneksen vähemmän kuin edellisen sukupolven koneet. Kenttätoimintoja on järkeistetty ja lentojen reititystä optimoitu. Lentoyhtiöt myös lähes poikkeuksetta tarjoavat matkustajille mahdollisuuden kompensoida pääs­ töjä tai tukea biokerosiinin käyttöä maksamalla hieman lisähintaa lennosta. Suuret toiveet on pantu päästövähennysohjel­ miin. Päästökauppa alkoi EU:n sisäisessä liiken­ teessä vuonna 2012, ja YK:n ilmailujärjestö ICAO on asettanut kansainvälisen lentoliikenteen päästöille katon vuoden 2020 tasoon. ICAO:n päästövähennysohjelmassa (CORSIA) on mukana jo 192 maata, joten vähennyspotentiaalia on ainakin teoriassa paljon. Käytännössä lentoyhtiöt vasta seuraavat päästöjään. Sitten alkaa vapaaehtoinen pilottivaihe (2021), sitten vapaaehtoinen ensimmäinen vaihe (2024), ja päästörajat ylittävien päästöjen kompen­ sointi tulee pakolliseksi vasta vuonna 2027. Silloinkin järjestelmän tehokas toimiminen edellyttää, että energiantuotanto, teollisuus ja muu liikenne onnistuu vähentämään päästöjä niin, että kompensointioikeuksia on ostettavissa. Göteborgin teknillisen yliopiston tutkijat eivät usko kompensaatiosopimusten vievän tavoitteisiin. ”Ruotsissa muiden sektorien vähennysten siirtä­ minen ilmailuun EU:n päästökaupan ja CORSIAn puitteissa vähentää hiilipäästöjä analyysimme mukaan 0,8 prosenttia vuodessa, paljon vähemmän kuin kahden asteen tavoite vaatisi”, sanoo apulais­ professori Jörgen Larsson .

Kompensaatio ei riitä Ilmailuala on tiedostanut asian. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ala on investoinut tuhat miljardia dollaria lentokoneisiin, jotka

u

2/2019 |  17