UPM-Biofore-Lehti-2-2019

FYYSIKKO GEOFFREY WESTIN mukaan kaupunki on kuin valtava magneetti. Se on ihmisten

kuin mikään ei olisi muuttunut. West totesi, että tarvitaan syvä ymmärrys kaupungistumisen dynamii­ kasta, mikäli miljardit ihmiset aikovat elää sovussa biosfäärin kanssa ja saavuttaa länsimaisen elintason. Hän alkoi luonnostella tieteellistä (univer­ saalia, ennustavaa ja matemaattista) teoriaa kaupungeista; eräänlaista sosiaalisen elämän fysiikkaa, joka auttaisi hallitsemaan kiihtyvää kaupungistumista. Brittiläinen Geoffrey West, 79, työs- kenteli suurimman osan urastaan NewMexicossa Los Alamos National Laboratoryssa, missä hän tutki kvarkkeja, säieteoriaa ja muuta todel- lisuutta, jota vain teoreettiseen fysiik- kaan perehtyneet ymmärtävät. 1990- luvun alussa hän siirtyi Santa Fe Instituteen. Vuonna 1984 perustettu Santa Fe Institute (SFI) oli ensimmäinen monimutkaisten, itseohjautuvien järjestelmien tutkimukselle omistau­ tunut tutkimuslaitos. Sangre de Cristo -vuorten rinteillä NewMexicossa sijaitseva SFI tunnetaan kokeilevasta tutkimuksesta, poikkitieteellisyydestä ja vierailevien tutkijoiden suuresta määrästä. West alkoi yhdessä biologien kanssa tutkia potenssilakeja innoittajanaan Max Kleibers, joka 1930-luvulla havaitsi aineenvaihdunnan skaalautu­ van¾potenssiin suhteessa painoon. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimen pai­ non kaksinkertaistuessa se tarvitsee vain 75 % enemmän energiaa. Samanlaista skaalautumista tapah­ tuu kaikkialla luonnossa. Kaikki nisäk­ käät, pienestä päästäisestä ihmiseen ja sinivalaaseen, ovat skaalautuneita versioita toisistaan. Säännönmukai- suudet ovat ennustettavia ja ilmaista­ vissa numeroin. Kaikista darwinilaisen evoluution ja luonnonvalinnan oikuis- ta huolimatta elämä on yksinkertaisen universaalia. Westiä alkoi kiinnostaa, päteekö tämä myös sosiaaliseen elämään. Loppujen lopuksihan sosiaalinen elämä on verkostoja siinä missä luon- Elämän yksinkertainen samankaltaisuus

vuorovaikutuksen fyysinen ilmentymä ja tila ihmisten ryhmäytymiseen.

tokin. Voisiko vastaavaa skaalautumista olla kaupungeissa ja yrityksissä? Ovatko ”yrityksen DNA”, ”kaupungin aineenvaihdunta” ja muut vastaavat vertauskuvat vain vertauskuvia? Vai onko Lontoo vain skaalautunut versio Helsingistä? Kävi ilmi, että niin todella on – eikä vain aineellisesti vaan myös sosioeko­ nomisesti. Tässä onWestin menestys­ teoksen, Skaala: Elämän ja kuoleman universaalit lait eliöissä, suurkaupun- geissa ja yhtiöissä , ydinajatus. Vähemmän infraa, enemmän innovointia Luonnollinen kasvu on sublineaarista tai rajoittunutta. Siitä puhutaan usein skaalaetuna. Luonnossa kasvu selittyy elämän perusverkostojen yleisillä fyysi- sillä ominaisuuksilla, on kyse sitten yhden solun sisäisistä verkostoista, monisoluisista verkostoista tai koko­ naisista ekosysteemeistä. Myös kaupungit ovat verkostoja – ihmisten ja materiaalin ryhmittymisen ilmentymiä. West kumppaneineen havaitsi, että infrastruktuuri skaalau­ tuu sublineaarisesti niin kuin biologia. Jos kaupungin väestö kaksinkertaistuu, tarvitaan 85 % enemmän infrastruk­

Jatkuva innovoinnin sykli on tarpeen, jos pyrimme jatkuvaan kasvuun. Ja innovaatiovauhdin tulee myös kiihtyä koko ajan.

tuuria. Säästöä syntyy 15 %. Tämä pätee niin teihin, rautateihin, sähkölinjojen pituuteen kuin huolto­ asemien määräänkin. Sama skaalaetu on havaittavissa Saksassa, Japanissa, Argentiinassa, Kiinassa ja kaikkialla muualla kaikista historiallisista eroista ja kaupunkisuunnittelusta huolimatta. Varsinainen yllätys oli kuitenkin se, että myös sosioekonomiset muuttujat skaalautuvat, vaikkei niitä voi suoraan rinnastaa luontoon. SFI on tutkinut kaikkia mahdollisia sosioekonomisia muuttujia, ja kaikki ne skaalautuvat: palkat, varallisuus, AIDSin esiintyvyys, poliisivoimien koko ja niin edelleen. Eksponentti onnyt kuitenkin suurem- pi kuin yksi (1,15–1,2). Se tarkoittaa sitä,

32 | UPM BIOFORE BEYOND FOSSILS